Nuuttipukki äkäpussi tilaisuuksiin Nuutinpäivänä 170€ käteisellä, niin emme hajoita paikkojanne, emmekä virtsaa jääkaappiinne
Maksa itsesi kipeäksi - Tilaa sähköpostilla Nuuttipukkitilaus@gmail.com
Kansakunnallisena nuuttipukkina eduskuntaan europarlamenttiin Seppo Lehto Tampere Pirkanmaa https://eduskuntavaaliehdokas.blogspot.com
Eurovaaliehdokas Seppo Lehto Pirkanmaa
https://eurovaaliehdokas.1.blogspot.com
Kuntavaaleissa Tampereella kuntavaaliehdokkaana
Https://kuntavaaliehdokas-Tampere.blogspot.com
ja nuuttiaikaan nuuttipukkina.
-------------------------------------------------------------
Lähteitä:
1)
M.A.Numminen - Joulupukki puree ja lyö
2)
http://www.finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/joulu/nuutti.htm
Nuuttipukit
Loppiaisen jälkeinen päivä 7.1. pysyi kansan suussa ja teoissa nuutti-nimisenä, vaikka kalentereissa Pyhä Knut eli Nuutti siirrettiin tammikuun 13. päivään. Taloissa kierteli aikuisia ja nuorisoa kärttämässä oluenloppuja juodakseen. Jalan tai hevoskyydeillä liikkuvat seurueet olivat useimmiten pukeutuneina "nuuttipukeiksi", "morsiamiksi", "muoreiksi" ym. tai kuljettivat mukanaan "Nuutti-Paronia" tai muuta erikoisesti vaatetettua olentoa.
Satakunnassa hiiva- eli nuuttipukin päässä oli paperihiippa tai pukin tai lampaan nahka. Nahkaisessa naamarissa oli reiät silmille, nenälle ja suulle, leuassa rohdinparta. Jalatkin ympäröitiin vohlan tai lampaan nahoilla, toisena jalkana saatettiin käyttää hevosen kaviota. Jos talosta ei annettu sahtia, pukki vei tynnyristä tapin.
Paroonilla oli tuohesta naamari, oljista takki, lakki ja pamppu sekä vyössä paljon tiukuja ja pitkä puumiekka. Kiusattuna tai tunnistamisen uhatessa parooni käytti virtsaan kasteltua pamppuaan.
Pienet ja suuret nuuttipukit kulkevat yhä monin paikoin ja monin maskein pitkin Satakuntaa ja Hämettä. Tammikuun seitsemännen vaeltaja pääsee kutsumatta vieraampiinkin taloihin tyydyttämään luontaista uteliaisuuttaan. Perinteen voimalla tai varjolla voi koetella lähimmäisensä sieto- ja huomiokykyä ja saada jotain maittavaa.
------------------
3)
http://www.nba.fi/fi/kansallismuseo/kokoelmat/kuukauden_esine_2010/nuuttipukki
Kuukauden esine - Tammikuu 2010
Nuuttipukin naamari
Hyvä Tuomas joulun tua, paha Knuuti poijes viä.
Noormarkku 1938
Nuutin syötin, Nuutin juotin,
Nuutin nurkalle nukutin.
Nuutti nukku nuhjuhinsa,
vaipu vaateriesyhinsä.
Tuopa tuolta hiivanpieliist
tammisesta huonehesta,
koivusen tapin takaa,
jos tuolla jotakin makaa.
Sitten mä mahtan toki tuhma olla,
jos mä toistai teille tulen.
Perinteisen ajanlaskun mukaan joulukausi, joka alkoi Tuomaan päivästä 21.12., päättyi loppiaisen jälkeisenä Nuutin päivänä 7.1. ("vanha nuutti"), josta alkoivat "härkäviikot" tai "selkäviikot" eli laskiaiseen kestävä juhlaton, työntäyteinen aika. Päivän taustalla on tanskalainen pyhimys Knut Lavard. Hän oli tanskalainen prinssi ja Etelä-Jyllannin herttua, jonka koki marttyyrikuoleman 7.1.1131 ja julistettiin pyhäksi vuonna 1169. Nuutin päivä siirtyi pohjoismaisissa almanakoissa tammikuun 13:een ("uusi nuutti") vuonna 1708. Tästä huolimatta loppiaisen jälkeinen päivä pysyi kansan mielissä päivänä, jolloin viimeistä kertaa pitkään aikaan sai kunnolla juhlia.
Joulun jälkipyhinä ja erityisesti Nuutin päivänä, oli tapana lähteä joukolla kiertelemään oman ja naapurikylien taloja. Kiertuetta varten lapset, nuoret ja entisaikaan varsinkin aikuiset miehet pukeutuivat vanhoihin vaatteisiin, nurinkäännettyihin turkkeihin tai loppuun kuluneisiin nuttuihin. Miehet pukeutuivat naisiksi ja naiset miehiksi, kasvoille pantiin naamiot, laulettiin pilkkalauluja ja virittäydyttiin muutenkin juhlatunnelmaan. Olennainen osa pukeutumista oli naamari ja jonkinlaiset sarvet, joten heitä kutsuttiin nimellä nuuttipukki.
Myöhempinä aikoina tutuksi tullut joulupukki muistutti ulkoasultaan hyvin paljon nuuttipukkia aina 1940-luvulle asti. Naamari oli tehty tuohesta, paperista, pukin tai lampaan nahasta ja siinä oli reiät silmille, nenälle ja suulle. Jalat ympäröitiin joskus vohlan tai lampaan nahoilla, toisena jalkana voitiin käyttää hevosen kaviota. Pääpukkia kutsuttiin paroniksi. Hänellä oli naamari, oljista tehty takki, lakki ja pamppu sekä vyössä paljon tiukuja ja pitkä puumiekka. Talosta taloon kiertelevän joukkion oli tarkoitus pysytellä tuntemattomina koko vierailun ajan. Isäntäväen huvina oli taas yrittää tunnistaa vieraat.
Iloiset seurueet kiertelivät taloissa kumoamassa loppuja joulujuomia ja vaatimassa muutakin kestitystä. Olut ja sahti olivat tässä vaiheessa joulukautta sen verran lopuillaan, että tynnyreistä saatiin saaliiksi melko sakeaa juomaa. Tämän vuoksi päivää kutsuttiin myös hiivanuutiksi tai sakkanuutiksi. Jos juomatarjoilussa pihisteltiin, pukki vei tynnyristä tapin tai teki muita kepposia.
Nuutin päivän naamiokiertueet edustavat vanhaa pohjoismaista juhlaperinnettä. Äänekkään juhlinnan taustalla on ajateltu olevan uskomuksen, että suvun vainajat tulevat joulun ajaksi entiseen kotiinsa ja juhla-ajan loppuessa heidät halutaan ajaa pois etteivät he jäisi harhailemaan ja kummittelemaan taloon. Tuntemattomana pysymisen pyrkimys olisi tällöin estää vainajien henkiä näkemästä kuka poisajaja on ja kestitys ikään kuin palkka talon nykyisille asukkaille tehdystä palveluksesta.
Talon oma väki ei tietenkään voinut karkottamista suorittaa, koska he olivat hengille liian tuttuja. Myös Norjassa ajetaan joulu ulos esim. koivun varvulla; tästä perinteestä kertoo mm. se, että vanhoissa riimusauvoissa on Nuutin päivän kohdalla kumollaan olevan juomasarven ohella risun kuva. Vainajien henkien karkottaminen juhlien päätteeksi on kuulunut jo antiikin kreikkalaisten juhlaperinteisiin.
Nuutin päivän kiertueet ovat keskittyneet Lounais-Suomeen ja länsirannikolle, mutta tapaninpäivän ja loppiaisen välinen vuodenvaihteeseen liittyvä karnevaalikäyttäytyminen, kiertueet ja seremoniallinen kyläily on ollut yleistä muuallakin Suomessa. Itäisessä Suomessa kuljettiin talosta taloon erityisesti kekrinä. Nykyään perinnettä jatkavat naamiaisasuihin pukeutuneet lapset, jotka kiertävät taloja laulamassa lauluja makeisia tai rahaa vastaan.
Risto Hakomäki
---------
http://nuuttipukki.blogspot.fi/
-----------------------
